spacer.png, 0 kB
spacer.png, 0 kB
Historiikki


FHRA Salon uudelleenperustamiskokous pidettiin 14.10.1984 klo 15.00 Salon Kauppaoppilaitoksen auditoriossa. Edellinen yritys yhdistystoiminnan saralla oli kuivunut kokoon ties mistä syistä johtuen. Ajanhengen mukaisesti alan yhdistyksiä nousi ympäri Suomea kuin sieniä sateella ja toiminta oli virkeää. Niinpä myös Salossa päätettiin yrittää uudelleen. Seudulla oli kohtalaisen runsaasti kalustoa ja lisäksi viriilejä puuhamiehiä ja –naisia. Naisten osuus yhdistyksen toiminnan kehittämisessä ei ollut vielä tässä vaiheessa pahimmankaan sovinistin painajaisissa. Mutta ilman vahvoja naisia yhdistys olisi ilmeisesti kovasti toisennäköinen nykyään.

ALKUAIKOJEN TOIMINTAA

Perustettiin siis uusi yhdistys. Tavoitteena oli, kuten on vieläkin, saada samaan yhteyteen ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet amerikkalaisvalmisteisista harrasteajoneuvoista. Mukaan mahtuu myös muiden merkkien harrastajia, samanhenkisyys riittää päästäkseen mukaan. Perustavassa kokouksessa valittiin johtokunnan lisäksi kaksi kappaletta toimikuntia, kussakin neljä jäsentä. Huvitoimikunta ja järjestelytoimikunta(?). Lopulta kumpaankin toimikuntaan valittiin enemmän henkilöitä. Äänestyksessä oli ääniä mennyt tasan ehdokkaiden välillä ja uusintakierrosta ei haluttu järjestää. Toiminta aloitettiin siis intoa täynnä kuin vatkatut vichy-pullot. Ravintola Mustassa Kukossa järjestettiin pikkujoulujuhlat 17.11.1984. Muistaakseni kyseisissä juhlissa esiinnyttiin ensimmäistä kertaa uudella nimellä; RIVERSIDE CRUISERS. Nimen isä on Kari ”Kelmi” Kiiveri.

13.4.1985 järjestettiin Ravintola Pulpukassa Naamiaiset. Tapahtuma josta on jälkeen saanut kuulla paljonkin.

Kerhohuone = Mankelihuone, yhdistyksen ensimmäinen kaupungilta käyttöön saatu tila sijaitsi vanhan osuuskaupparakennuksen kellarikerroksessa ja oli aiemmin toiminut nimensä mukaisesti mankelihuoneena. Mankelihuoneen avajaisia vietettiin torstaina 15.5.1985. Viikkotapaamisten ajankohtana oli useiden vuosien ajan torstai-illat ja paikkana Maankelihuone. Sittemmin on kaupungilta saatu käyttöön samasta rakennuksesta kaksi huonetta ja keittiö. Huoneiston kunnostuksen yhteydessä ”järjestetyssä” nimikilpailussa ei parempaa nimeä keksitty ja näin tilaa kutsutaan edelleen Mankelihuoneeksi. Hiljentyneitä viikkotapaamisia yritettiin elvyttää vaihtamalla päivä torstaista sunnuntaiksi, mutta parin vuoden jälkeen sunnuntaikin osoittautui huonoksi ajankohdaksi. Nykyisin tila toimii kokousten ja palaverien pitopaikkana, kirjastona, sekä ajanottolaitteiston R&D Centerinä.Kuukausitapaamiset Kauppaoppilaitoksella jäivät pois ohjelmasta ja lopulta siellä pidettiin enää yhdistyksen kokoukset, kunnes nekin siirrettiin nuorisotalo Alttiin, jossa Mankelihuonekin sijaitsee.Leirisalossa, Salon kaupungin leirikeskuksessa, vietettiin saunailtoja ja viikonloppuja.

Urheilutoiminta oli myös näkyvää. Yhdistyksellä oli esim. oma puulaakijalkapallojoukkue. Urheilutoimen vetäjänä toimi Ari ”Arska” Rinne.

VASTUUHENKILÖITÄ

1984 yhdistystä alettiin luotsaamaan eteenpäin Arto ”Raato” Vuorisen johdolla. Varapuheenjohtajana Raimo ”Rami” Laine ja sihteerinä toimi Liisa ”Iitu, E2” Tuominen, joka toimi myös perustavan kokouksen puheenjohtajana. Rahastonhoitajana toimi Jaakko ”Jaska” Suveri. Muina hallituksen jäseninä oli Veijo ”Vichy” Lücke, Markku ”Nipa” Niemi, Kari Kiiveri ja Saila Saarelma .Vuoden 1985 syyskokouksessa paikalla oli 35 osallistujaa, ja kerhokirjeessä kummasteltiin laimeaa osallistumista. Toisin on nykyään. Kokouksessa valittiin vuodeksi ’86 yhdistystä johtamaan Veijo Lücke, varapuheenjohtajaksi Jarmo ”Japa” Sinisalo ja sihteeriksi Minna Lehtiö. Sihteeriksi vaihtui jossain vaiheessa vuotta Tiina Sarivuo . Rahakirstunvartijana toimi edelleen Suverin Jaska. Arto ja Liisa jatkoivat hallituksen jäseninä Jari Mölsän, Jorma ”Luitsi” Raskin, Nipan ja Jouko Rönkön kanssa.Syyskokouksessa ’86 puheenjohtajaksi valittiin Liisa Tuominen. Tästä alkoi ns. akkavalta. Vuosikaudet (87-92) Iitu hallitsi lähes viktoriaanisin ottein, aisaparinaan Tarja Virta (os. Kanko). No, ainakin uudet tuulet alkoivat puhaltaa ja seurasi yhdistyksen ”kansainvälistymisen” aika. Kansainvälistymistä joudutti Iitun harrastukseen liittyvä työ V8 Magazinessa, kuin myös toimiminen Ford Freaks-kerhossa. Sosiaalisesta luonteesta oli myös apua. Vaikutuksensa oli myös Iitun kaikki tuntevalla poikakaverilla Matti ”Masa” Salorannalla, joka toi oman värinsä kaupungin harrastus- ja musiikkielämään.Naisten valtakausi kesti siis vielä vuoden 1992. Iitu ja Tarja olivat halunneet eroon luottamustehtävistä jo aiemmin, mutta poikain suostuttelu piti heidät vallassa aina tähän asti. 1993 puheenjohtajan tehtävät otti hoitaakseen Jari Nikkanen, samana vuonna valitti rahastonhoitajaksi Eero Kivikoski. Lopulta toimiminen Burnout Partyssa kilpailunjohtajana ja yhdistyksen puheenjohtajana oli Jarin mielestä liikaa ja hänen viimeinen vuotensa puheenjohtajana oli 1996. Eero toimii rahastonhoitajana edelleen. Vuodesta ’97 lähtien puheenjohtajan vastuuta on kantanut Ari ”Kreivi” Nikkanen. Jos aiemmin Iitu ja Tarja muodostivat hyvin toimivan tiimin, pyrkivät nykyiset hallitukset myös työskentelemään saman kaavan mukaan. Eri tehtävät ovat henkilöityneet, eikä nykyisin juurikaan kulu aikaa varmisteluun tehtävien hoitamisesta. Vuosien varrelle on hallituksen riveissä piipahtanut lyhyemmän tai pidemmän ajan lukuisia henkilöitä.Kaikkia vuosien varrella mukana olleita ei muista ja arkistojen penkominen on hyvin pölyistä puuhaa. Toiset tulee mainituksi ja monet, jotka ehkä maininnan ansaitsisivat, jäävät mainitsematta. Mieleen muistuu ainakin seuraavat pitkään mukana olleet; Timo ”Timppa” Järvelä, Mika Helenius, Jari Heikkinen, Mika Vesalainen, Pauli ”Pakke” Kivimäki, Mikko Purtsi, Mikko Hailio, Tuomas ”Tumppi” Oksanen, Ari "Arska" Luukka, Kim Jokinen ja ei ainakaan vähäisimpänä ahteriin potkijana Terhi Ilola.

NÄYTTELYT

Oma näyttely oli myös ajan hengen mukaan must. Näyttelyjä järjestettiin vuosina ’85,’86 ja’87. Ensimmäisessä näyttelyssä oli esillä jopa senaikainen Suomen nopein kiihdytysauto. Autojen lisäksi bändeillä, tanssi- ja muotinäytöksillä haettiin maksavaa yleisöä ja sponsoreita tapahtumiin.Vaikka tuore yhdistys sai paljon palstatilaa paikallisissa lehdissä ja yleisönsilmissä harrastus oli päässyt nakkikioskinkaatajat –maineestaan, ei näyttelyiden taloudellinen tuotto ollut kehuttavaa.

Yleisöä kävi nippanappa niin paljon että päästiin plussalle. Jos näyttelytiloista vielä olisi jouduttu maksamaan muuta kuin nimellinen vuokra, olisi yhdistys kokenut kätkytkuoleman.

MITÄ NÄYTTELYIDEN TILALLE?

Koska pienet näyttelyt omasivat työmäärän nähden suuren taloudellisen riskin, ryhdyttiin miettimään jotain uutta tapahtumaa. Tavoitteena ei ollut niinkään rahallinen voitto, vaan enemmänkin tapahtuma joka olisi hauska niin järjestäjille, osallistujille kuin mahdolliselle yleisöllekin. Kokous toisensa jälkeen pohdittiin eri vaihtoehtoja. Loppusuoralle selvisivät katuautojen kiihdytyskisa ja mäennousukisa. Kiihdytyskisan puolesta puhui turkulaisen U.S.Cruisersin Turun Satamassa järjestämien kisojen suosio lippulähetyksineen kaikkineen. Se oli niin amerikkaa että…

Mäennousukisan osalta tiedusteltiin läheisen Muurlan laskettelurinteen mielipidettä asiasta. Vastaus oli yllätykseksemme myönteinen. Mutta koska kevät oli jo pitkällä ja kellään ei vielä ollut mäennousuun tarkoitettua vehjettä valmiina, päädyttiin aluksi kiihdytyskisaan. Mäennousukisaakaan ei vielä täysin hylätty.

Saatuamme FHRAn pj. ”Paha Paavali” Poutiaisen hyväksynnän suunnitelmillemme aloitettiin järjestelyt kiireellä. Jollain oli tuttu, jonka tutulla oli yksinkertaiset ajanottolaitteet. Mitään kovin monipuolisia laitteita ei kaavailtu tarvittavan, olihan tarkoitus järjestää lähinnä omille jäsenille ja muille halukkaille mahdollisuus kokeilla oman auton suorituskykyä. Illalla jatkettaisiin hauskanpidolla bändien tahdittamana läheisellä Salaisten tanssilavalla. Tapahtuman nimeämiseksi järjestettiin pienimuotoinen kilpailu ja voittajaksi nousi Mölsän Jarin ehdotus BURNOUT PARTY, palkintona oli mitä komein yhdistyksen nimikkopikeepaita.

Alkuvuosista suorituspaikat ovat vaihtuneet Myllyojankadusta Kiikalan Lentokeskukseksi, ja Salaisista Kivan (monilla eri nimillä), HomeTownin ja Antonion kautta Paradise Gardeniksi. Vuosina 2005 ja 2006 ei löytynyt bileiden vetämisestä vastaavaa henkilöä ja niinpä juhliminen jäi vähemmäksi.

CRUISIN’ PARTY

BOP ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi RC:n kesätapahtumaksi. Kehiteltiin cruising-tapahtuma joka starttaisi pisteestä A, päätyen erilaisten tehtävärastien kautta pisteeseen B, jossa jatkettiin illanvietolla. Keväällä 1989 järjestettiin Leirisalon-bileiden yhteydessä tapahtumalle nimikilpailu. Kilpailun voitti Hohtarin Jukan ehdotus ( Lost and Found) Cruising Party. Suluissa oleva osa jäi myöhemmässä vaiheessa pois tapahtuman nimen yksinkertaistamiseksi. Samalla säästyisi painomustettakin. Vuonna ’89 järjestettiin siis ensimmäinen Cruising Party. Liikkeelle lähdettiin Kauppiksen kulmilta ja muutaman mutkan kautta päädyttiin Kiskon kirkonkylän uimarannalle. Ja jatkoa seuraa. Vesalaisen Mika taisi olla yhteydessä forssalaisiin ja niinpä ’90 järjestettiin yhteistyössä SMCF:n (Street Machine Club Forssa) CRUISIN’ PARTY, joka starttasi Salosta ja päättyi Saaren Kansanpuistoon, Tammelaan.

Haminalaisten pj. Jukka ”Manna” Johanssonin ollessa kova Ford-mies, Liisa "Iitu, E2"Tuomisen ollessa vähintään yhtä kova Ford-nainen, päätettiin vuoden ’91 CRUISIN’ PARTY järjestää yhdessä Hamina Street Cars:in ja Kotka Hot Rodders:in kanssa. Lähtöpaikkoina Pyhtään Motelli Kymenlaaksossa ja Salon Kauppaoppilaitos. Päätepisteenä toimi Järvenpään Matkailukeskus. Eklundin Jari hoiti järjestelyt Järvenpäässä, ja yhteistyö hänen kanssaan jatkui pitkään eri yhteyksissä.

Kivaa oli, vaan RC:n taholta loppui innostus kyseisen tapahtuman järjestämiseen.

Ihmiset vanhenivat, saivat lapsia, muuttivat pois paikkakunnalta tai suuntasivat kiinnostuksensa amerikanraudoista omakotitalon tapetteihin, tai johonkin aivan muuhun. Joka tapauksessa järjestötoiminnallisesti aktiivisten ihmisten määrä väheni, ja ajanottokeikat lisääntyivät. Innostus muiden tapahtumien järjestämiseen laimeni, toiminta painottui enemmän ja enemmän ajanottoon ja omiin kisoihin.

RYHMÄMATKOJA

Matkailua on harrastettu jo alkuajoista lähtien. Aluksi ajeltiin letkassa esimerkiksi Helsinkiin American Car Showhun. Bussilla on matkattu ainakin kerran Turkuun Buddy Holly Storya katsomaan. Bussilla on käyty myös kolmesti Ruotsissa, Jönköpingissä, Custom Motor Showssa. Ensimmäisellä kerralla mukana oli runsaasti väkeä Turusta ja Naantalista, ja pääkaupunkiseudultakin oli muutamia. Seuraavalla kerralla matkaajia ei ollut enää niin runsaasti ja niinpä päätettiin pitää pieni tauko. Vuonna 1995 päätettiin yrittää vielä kerran, mutta matkaajia saatiin kasaan juuri ja juuri tarvittava määrä, joten matkailu on sittemmin jäänyt pienemmin kaveriporukoin toteutettavaksi.

CRUISING Cruising –iltoja Salossa järjestettiin 90 –luvun alkuvuosina kesäaikaan torin ympyräparkissa joka kuukauden toinen perjantai. Kaukaisimmat cruisailijat saapuivat aina Rovaniemeltä saakka. Yhtenä hauskimmista sattumista muistuu mieleen kolmen rovaniemeläisen autokunnan saapuminen paikalle toisistaan tietämättä. Cruisailut kuihtuivat kun paikkakuntalaiset eivät vaivautuneet paikalle, ja pian ei näkynyt enää vieraspaikkakuntalaisiakaan.

Cruising-toimintaa on 2000 -luvulla yritetty elvyttää Vesalaisen Mikan toimesta.

MUSIIKKI

Ensimmäisissä kisabileissä -88 oli soittamassa turkulainen Sixtones. Samana vuonna helsinkiläinen Masa Saloranta (Pluto and the Astronauts ym) siirtyi vaikuttamaan Salon suunnalle ja perusti kerhon nimikkobändin, The Riverside Blues Bandin. Riverside Cruisers julkaisi kaksi bändin sinkkua, RCS-001 ja RCS-002, joita molempia on vielä saatavilla. Kerhon bileet muuttuivat entistä enemmän tapahtumiksi eivätkä olleet enää kerhon sisäisiä juttuja. Masa tunsi Helsingin suunnalta paljon soittajia, joten bileissä rupesi näkymään pääkaupunkiseudun bändejä. Bileet kulkivat vähän aikaa nimellä The Riverside Blues Jamboree ja esiintymässä kävivät mm. Aikka Hakala, Teddy & The New Tigers, the Keystone Cops.. -90 toukokuussa Eklundin Jari järjesti Valkeakosken Vuolteensillalla bileet (mm. Screamin’ Lord Sutch), joihin Jari värväsi Riverside Cruisersin hoitamaan parkkipaikan pysäköintijärjestelyt, lipunmyynnin ja Rock’n’Roll Car of the Year -äänestyksen. Vastavuoroisesti Jari rupesi näkymään usein Riverside Cruisersin bileiden lipunmyynnissä. Hakosen Peten kautta tulivat 90-luvun alussa mm. King Rats (USA), High Noon (USA), Hank Edwards (SWE), lisäksi lavalla nähtiin mm. The Sure Shots (UK), The Road Kings (USA), Crestlers (SWE), Big Bertha & the Bulldozers, Veeti & the Velvets, Tortilla Flat, Melrose, Quiets, Laika and the Cosmonauts.. Bileiden osoite pysyi samana, Horninkatu 21, ravintolan nimi vain muuttui tiuhaan tahtiin: Rock Station, Hard Times Café, Trap, Black Hole... ja lopulta ei kukaan enää avannut ravintolan ovia. Kunnollisen paikan puutteessa bileetkin pienenivät - hyviä bändejä nähtiin silti: the Go Getters, the Silver Bullets, the Potatoes.. kunnes vuonna -97 päästiin sopimukseen tanssiravintola Paradise Gardenin kanssa ja alkoi taas tapahtua: kolmena lauantaina vuodessa Riverside Cruisers on vastannut illan ohjelmasta. Kohtuuhintaiset (40-45 mk) liput ja neljä hyvää bändiä, joista vähintään yksi ulkonainen, toivat parhaimmillaan 550 hengen yleisön. Lavalla on nähty mm. Toini & the Tomcats (NOR), Surfin’ Gorillas (SWE), Phil Trigwell (UK), Eddie & The Flatheads (SWE), Steve Hooker (UK) Wildfire Willie & The Ramblers (SWE), Wiley Cousins (USA), The Caravans (U2K), Whistle Bait, Rollovers, Rockin’ 8-balls, Housewreckers, Ellis & the Angry Teens, MiCats, Jesters, Wheelers, Sweet Jeena, Hot Licks.. Joka kerta paikalla olivat myös Goofin’ Recordsin Peten ja Satun sekä Junglen levymyyntitiskit. Pete, Nurmen Jukka, Rastaan Wellu, Southern & Rocking/Marc Fenech ja Tapperin Rami ovat kaikki antaneet kullanarvoisia vinkkejä hyvistä bändeistä. Rami Tapper oli myös bileiden vakiotiskijukka. Riverside Cruisersin bileet tunnettiin jo ympäri Suomea, eikä suotta. Kovatasoinen ohjelma, hyvä hinta-laatusuhde ja mieletön meininki!Pari vuotta pidettiin bileiden osalta taukoa sopivan järjestäjän puuttuessa, mutta 2007 Rastaan Wellu otti homman hoitaakseen ja taas rokki soi.

BLUES PICNIC

Vaikka rock’a’billy toikin suuren yleisön mietittiin muitakin vaihtoehtoja. Bileissä oli yleensä yksi enemmän rhythm’n’blues -henkinen bändi jo monipuolisuudenkin vuoksi. Kokonaan omana tapahtumanaan järjestettiin vuosina 1998-2003 Blues Picnic - kokoontumisajo/puistokonsertti, jossa yhdistettiin kolme hyvää elementtiä; rhythm’n’blues, harrasteautot ja Vuohensaaren kansanpuiston hieno miljöö. Tapahtuma oli suunnattu koko perheelle, Salon Englantilainen leikkikoulu yhteistyökumppanina järjestämässä lastenohjelmaa. Osana tapahtumaa oli myös vuodesta 2000 lähtien Cadillac Club of Finlandin oma kesäkokoontumisajo. Musiikista ovat vastanneet mm. Pepe Ahlqvist, Helge Tallqvist & Deep Blue Divers, Marti Brom (USA) & The Barnshakers, Bockhill Special, Scratch, Kapsaekki, Rock Ola, The Sky Wings, Van Go, Knucklebone Oscar..

BURNOUT PARTY

Syystalvella 1987 pidettiin Ravintola Rikalassa FHRAn jäsenkerhojen palaveri. Koska paikalle oli saatu ”herrat Helsingin” päätettiin heille esittää suunnitelma katuautokisoista Salossa. Suullinen myöntyminen hankkeelle saatiin, ja suunnitelmaa lähdettiin viemään eteenpäin. Myöhemmin saimme kuulla ettei mitään suostumusta ollutkaan.

Olimme hämmästyneitä, mutta jatkoimme valmisteluja. Halusimme järjestää tapahtuman mahdollisimman pienin kuluin, eihän silloin suunniteltu mitään suurta yleisötapahtumaa ja tuotonkin uskottiin olevan vaatimaton. Luvassa oli ainoastaan pientä kivaa omille jäsenille ja muille asiasta kiinnostuneille.

1988 Kaikista ensikerran järjestelyhankaluuksista huolimatta ensimmäiset ”kisat” pidettiin Salon Meriniityn teollisuusalueen Myllyojankadulla vuonna 1988. Kiihdyttäjien ja yleisön määrä oli yllätys. Myyntiin varatut juomat ja syötävät loppuivat välittömästi kesken. Yleisönmäärään vaikutti keskeinen sijainti, ajankohta (lauantai –iltapäivä), suurelle osalle katsojia laji oli uusi ja kiinnostava, eikä vähäisimpänä liennyt ilmainen sisäänpääsy. Tapahtumaa oli kaavailtu omille jäsenille, mutta ”kilpailijoita” oli aina Ahvenanmaalta ja Keski-Suomesta asti. Ajanottolaitteet olivat vuokratut, mutta tapahtuman saama myönteinen palaute edesauttoi aloittamaan omien ajanottolaitteiden suunnittelun. Jo seuraavaksi vuodeksi saimme ensimmäisen version omista laitteista. Karjalaisen Sami hoiti rakennepuolta, Markku ”Nipa” Niirasen keskittyessä tietotekniikkaan. Myös Sulinin Arto kulutti aikaansa BENEFONin pihalla sijaitsevan kontin nurkilla. Tietokone saatiin lainaksi kyseiseltä elektroniikka-alan yritykseltä. Kyseisellä toiminnalla oli kauaskantoiset vaikutukset yhdistyksen toiminnan kannalta. Johdannaisena syntyi ajanottolaitteiden vuokraustoimintaa pyörittävä ryhmä; RIVERSIDE TIMERS.Tapahtuman osalta valot olivat siis syttyneet vihreiksi ja lähtö hyväksytty.

BOP:lla tuntui heti alusta olevan vankka kannatus niin yleisön, kuin osallistujienkin taholla.

1989 Monien alan yhdistysten tukiessa moraalisesti, saimme eräiden tahojen vastustuksesta huolimatta myös vuoden ’89 kisat pidettyä.

Aiemmasta viisastuneena perimme huiman kymmenen markan pääsymaksun. Kertyneillä varoilla ostettiin oma tietokone. Käytössä vielä vuonna 2005, tosin vain jäsenrekisteriä varten. Syksyllä 2005 kyseisen MikroMikon näyttö lähetti viimeiset savumerkkinsä ja siirtyi Atk-laitteiden hautausmaalle.

1990 kokeiltiin hommaa sateessa. Ei onnistunut, päätettiin kokeilla sunnuntaina uudestaan. Ajokkien ja ajanottolaitteiden vartiointi onnistui hyvin, jos ei huomioida pientä häiriötä aamuyöllä. Hurjaa nuoruuttaan elävä kookas ja kovaääninen, silloin vielä hiuksekas, vahtimme kuuli jonkun liikkuvan nurkissa. Häirikköä tangolla varustautuneena, ja illan aikana nautitun Coca-Colan hiilihappokuplien rohkaisemana, tervehtimään. Häirikkö osoittautui aamukierroksella olevaksi lehdenjakajakasi. Lehti sujahti laatikkoon ja jotain muuta sukkaan. Yöllisten tapahtumien antamatta häiritä, kiihdytystapahtuma hoidettiin loppuun seuraavana päivänä auringon paistaessa.

1991 kisoista ei muistissa ole juuri muuta kuin kattojärjestömme kasvava halu hankaloittaa tapahtumamme järjestämistä. Nyt virkavaltaa avuksi pyytäen. Tälläkin kerralla virkavallan myötämielinen suhtautuminen toimintaamme kohtaan tuli esille. Kuten monissa muissakin yhteyksissä. Siitä heille kiitos.

1992 pidettiin viidennet BOPit. Viimeiset Meriniityssä. Kadun päällyste oli vuosin saatossa kokenut kovia. Monta kertaa auki kaivettu ja paikattu katu oli radaksi liian pomppuinen. Olisi keksittävä jokin muu paikka seuraavan vuoden tapahtumalle.

Vapautuva alkoholilainsäädäntö antoi mahdollisuuden oluttelttaan, ja iltabileiden ravintoloitsija hoiti tarjoilun mallikkaasti.

1993 oltiin sitten Kiikalan Lentokeskuksessa. Rataa oli vuosi aiemmin päällystetty, mutta radan kapeuden vuoksi ajettiin vain 1/8 mailin kilpailu. Lisäväriä antamassa oli myös slalom-kilpailu. Mielenkiintoinen kokeilu, joka kummittelee mielissämme ajoittain vieläkin. Lisäjännitystä järjestäjille aiheutti myös arvailut josko yleisö löytää / viitsii lähteä yli 30 km päähän kaupungista. Tosin Helsinki ja Lohja ovat taas vastaavasti lähempänä. Yleisö on paikalle löytänyt kiitettävästi, kuin myös kilpailijat. Ravintolan anniskeluluvat olivat ensimmäistä kertaa yhdistyksen omissa nimissä.

1994 saatiin rataan lisää leveyttä ja pituutta. Kilpailumatka piteni täyteen ¼ mailiin. Nämä kisat olivat myös SM-osakilpailu. Mutta lopettiko sade kisat kesken? Yhdet Kiikalan-kisat sade keskeytti lajittelun jälkeen, mutta minä vuonna? Oliko kyseisenä vuonna paikalla myös Lapin Kulta Jet Dragster, vaiko jo vuotta aiemmin? Arkistoistamme ei löydy tietoa.

1995 Arkistomaininnat 95 kisoista ovat lähes toistoa edellisestä. Kivaa oli ja kiitos mukana olleille.

1996 Samantyyppisin maininnoin sivuutetaan myös vuoden ’96 tapahtuma. Nämä ovat siitä hankalia vuosia että tapahtumien ylöskirjaaja työskenteli kuumeisesti paikassa, josta ei itse tapahtumaa päässyt kovin helpolla seuraamaan.

1997 Yhteistyö Hesburgerin kanssa toi kisoihin näytille Haapasen Tommin Top Fuel Dragsterin. Tältä vuodelta tehtiin myös videotaltiointi.

1998 oli Haapasen dragster taas näytillä, nyt näytöslähdön antoi Anita Mäkelä. Ilma ei ollut mitenkään lämmin ja kerhomateriaaleista vaatteet tekivät hyvin kauppansa. Vesisateelta kuitenkin vältyttiin.

1999 kisaa valmistellessa satoi ja touhu jäi pahasti kesken. Eli kilpailijoiden ja yleisön tullessa paikalle kaikki oli vielä jonkin verran kesken. Esimerkiksi ravintolan kohdalla oli järvi ja niinpä ravintolaa oli siirrettävä ja järvi täytettävä, veden siirtäminen ei tullut kysymykseen, olihan viereinen kuoppakin jo täynnä vettä. Mukana oli ennätysmäärä osallistuvia ajoneuvoja.

2000 perjantaina satoi ja mieli oli hieman levoton, mutta iltaa kohti ilma kirkastui ja tapahtumaa päästiin rakentamaan. Tosin seuraavaksi aamuksi jäi vielä paljon viimeistelyä. Kisoissa taas uusi osallistujaennätys, tällä kertaa asetettiin takaraja ilmoittautumisille. Näin saatiin taattua kaikille kolme lajittelukierrosta.

2001 kisapäivänä taisi lämpötila olla hellelukemissa. Muuten kisan kulku noudatteli totuttua kaavaa. Enemmän osallistujia kuin koskaan, eikä yleisöstäkään ollut puutetta.

2002 kesä muistetaan erittäin kuumana. Väkeä tapahtumaan saapui enemmän kuin koskaan ja sen huomasi myös juotavamyynnissä. Vaikka tavaraa oli varattu enemmän kuin edellisinä vuosina, loppui kaikki kesken. Tavaraa käytiin ostamassa kaikki lähistön kaupat ja ravintolat tyhjiksi. Seuraavana vuonna tavara tulisi aivan varmasti riittämään.

2003 tuli sitten vettä oikein kunnolla. Loppuviikosta näytti hetken paremmalta ja jopa lauantaina oli hetkittäin niin kuivaa että muutamia Streetman –lähtöjä päästiin ajamaan. Sitkeästi yleisö ja kilpailijat jaksoivat odottaa, kunnes klo 14.00 päätettiin hommasta luopua. Ja kuin näyttääkseen voimaansa, taivas aukesi todelliseen rankkasateeseen.

2004 ei taaskaan näyttänyt kovin hyvältä edeltävällä viikolla. Lauantain vastainen yö ei ollut niitä parhaiten nukuttuja. Sadetta oli luvassa ja kyllähän sitä saatiinkin. Onneksi kuuro oli suhteellisen lyhyt ja näin kisa päästiin ajamaan loppuun hieman myöhästyneenä. Ravintola oli ensi kertaa siirrettynä uuteen lentokonehalliin. Paikka oli edellisiä vuosia parempi, mutta hieman syrjäisestä sijainnista myös valitettiin. Kenttäalue on kuitenkin hieman ahdas kaikelle nykyiselle kalustolle, katsomoineen päivineen, joten uusi sijainti lienee puolusteltavissa. Olihan kutsuvieraspuolella koeluontoisesti käytössä videokuvayhteys radalle. Hieman kehitystyötä ja saamme myös tulospalvelun pyörimään samassa ruudussa. Ja vielä toinen screen yleisöravintolan puolelle. Eiköhän se siitä.

Markkinameininkiä on paikalle tuotu useiden eri myyjien toimesta ja ravintolan uudella sijoittelulla saatiin rakennettua ensimmäistä kertaa ”kauppakatu”.

2005 vaihdettiin tapahtuman päivämäärää pari kuukautta ennen h-hetkeä viikkoa aikaisemmaksi. Syynä oli Alastarolla järjestetty tapahtuma, jonka koettiin kilpailevan kanssamme. Liekö hötkyilystä johtunut notkahdus osallistuja- ja yleisömäärässä. Samalla kokeiltiin myös miten alueelle sovitaan yhdessä Puolustusvoimain kanssa. Hyvin sovittiin, ainoastaan pientä haittaa koitui kisatoimiston sijoituksesta. Tavallisesti toimisto on sijainnut lennonjohtotornissa, mutta nyt se oli sotilaskäytössä. Onneksi saatiin sentään talousvesi hakea sieltä. Taisi tulla muutamille metsän kautta alueelle yrittäville yllätyksenä kun metsät olikin "suljettu". Pariin otteeseen satoi ja tapahtuma venyi hieman. Kisabileet jäivät ensimmäistä kertaa järjestämättä bilevastaavan puuttuessa.

2006 kisoissa oli uusi vetäjä. Nikkasen Jari ei ollut enää halukas toimimaan kilpailunjohtajana, niinpä vetovastuu annettiin Timo ”Timbe” Salokanteleelle. Kesä oli ollut helteinen, vaan pari viikkoa ennen tapahtumaa alkoi taivaalle ilmestyä pilviä. Ja sadetta! Kisojen alusviikolla sää kuitenkin parani ja loppuviikko olikin jo helteinen. Moottoripyöriä oli paikalla runsaasti, vaikka ilmeisesti jälleen samaan aikaan Alastarossa pidetty V8/GTI –vauhtipäivä verotti hieman osallistujia. Helle aiheutti myös yleisön ennenaikaisen poistumisen paikalta, niinpä finaalilähdöissä oli radanvarrella jo hyvin katsomotilaa.

Kisabileitä ei tänäkään vuonna pidetty, bändikatselmus päätettiin sijoittaa BOP –palaverin yhteyteen. Kokonaisuudessaan päivä kului odotetusti ja katseet voitiin suunnata kohti vuotta 2007 ja 20:siä BurnOut Partyja.

2007 Timbe jatkoi vetovastuussa. 20. kerta ei tuonut tapahtumaan suurtakaan lisäarvoa, vaan juhlat hoidettiin ”työn merkeissä”. Epävakaisen kauden lomaan säänjumalat antoivat sateettoman viikonlopun ja kisa sujui totuttuun tapaan. Tapahtuman fiilistä oli tallentamassa filmiryhmä ja tarkoituksena DVD:n julkaisu.

Sponsoroinnistaan huolimatta ei alan pääjulkaisu maininnut juhlatapahtumastamme sanallakaan.

Vuosien varrella omina luokkinaan ovat ajelleet niin Kuplat, Mustangit kuin Harley Davidsonitkin. Yleisön mielenkiintoa on koetettu ylläpitää niin Jet-dragstereilla, Pro Stockeilla kuin Top Fuel Dragstereillakin. Joinakin vuosina on ollut Bomber –näytöksiä ja toisina taitoajoa autolla Mustosen Juhan toimesta.

Sponsoreina on vuosien varrella ollut useita esim. FinnWay, Radio-Laxell, Salon Konemyynti, Hesburger, SSD/Tietoasema, Hartwall, Teboil ja Takatalon TB. Näiden lisäksi vielä lukematon joukko yrityksiä, yrittäjiä ja yksityishenkilöitä, joiden työpanosta ja tukea ei voi vähätellä. Kiitos heille kaikille.

RIVERSIDE TIMERS

Laitteiden vuokraustoiminta aloitettiin melko pian omien laitteiden valmistuttua. Ensimmäinen keikka taisi olla Ford Nationalseihin Motoparkiin. Pian vuorossa olivat myös Kouvola, Rovaniemi ja Mopar –kerhon tapahtumat Hämeenkyrössä. VW-kisoja unohtamatta. Oman ”toiminimen” alla ajanottoryhmä on kulkenut kymmenisen vuotta. Aluksi nimi taisi olla pelkkä vitsi, mutta huonosti kerrottuna siitä tuli totisinta totta.

Ajanottolaitteet ovat muodostuneet Heleniuksen Mikan silmäteräksi. Mikan hoitaessa vuokraustoimintaa, laitteiden ja ohjelman kehittämisestä ovat kantaneet päävastuun Nummilan Tero ja Loimuston Harri. Kivikosken Eero ja Nikkasen Jari ovat myös osaltaan auttaneet kehitystyössä, kuten myös viimevuosina Suomelan Sami.

Tietysti unohtamatta alusta asti mukana ollutta roudaria ja keikkabussinkuljettajaa Tero Kalevoa. Tero on vuosien varrella ollut hiljaisena vaikuttajana monessa yhdistyksen tapahtumassa ja niiden valmisteluissa.

Teron bussin käytyä ahtaaksi on ryhmän käyttöön hankittu Chevrolet ChevyVan-pakettiauto ja perävaunu. Auto toimi aiemmin ajanottotoimistona, mutta 2001 hankittu ajanottoon suunniteltu perävaunu on vapauttanut Vanin pelkästään sosiaalitilaksi. Tietysti Vani toimii myös vetoautona.

Hankinnat ovat edesauttaneet tiimin työn viihtyisyyttä. Ennen oli tuuli ja kylmä useasti haittana.

 
spacer.png, 0 kB
spacer.png, 0 kB
spacer.png, 0 kB